Seuran hallitus onnittelee 70-vuotiasta kunniaesimiestä, nykyinen seuran esimies Anu Koskimies-Karonen lausui juhlassa seuraavat onnittelusanat:
Kohtasin Pentin ensimmäistä kertaa Musiikkitalolla Alppisinfonian esityksessä melko sattumalta runsaat 10
vuotta sitten. Hän tuntui koko olemuksellaan edustavan sivistynyttä ja iloista kulttuurikarjalaisuutta, eikä
ensivaikutelma ollut väärä.
Pentti oli tuolloin hiljattain valittu esimieheksi Viipurin Suomalaiseen Kirjallisuusseuraan, jonka missioksi oli jo muotoutunut Viipuri-tiedon lisääminen. Nykyisin hän on kunniaesimies perustellusta syystä: 2010-luvun mittaan Pentti luotsasi vanhan ja perinteikkään kansanvalistusseuran ammattimaisin ottein ajanmukaiseksi tiedeseuraksi ja tiedekustantajaksi.
Tuskin oli sattumaa sekään, että seuran ensimmäinen esimies runsaat 160 vuotta aiemmin oli ollut
hovioikeudenneuvos J. E. Bergbom, Pentille hyvinkin tutun Suomalaisen teatterin perustajan Kaarlo
Bergbomin isä. Esimies-Bergbomin ja Pentin perinnöllä on yhteisiä piirteitä, mutta myös perustavia eroja.
Siinä missä J. E. Bergbom halusi lähentää herrojen ja rahvaan suhdetta ja osin tästä syystä suhtautui ruotsin kielen asemaan vihamielisesti, Pentti on seuran esimiehenä korostanut sovinnollisuutta kieli- ja
kansallisuuskysymyksissä kaikkiin ilmansuuntiin. Bergbom ennusti vuonna 1847, että ruotsinkielisyys
taantuu suomessa rumaksi melskannaksi, mutta Pentti päinvastoin vahvisti seuran suhteita Viipurin
vanhoihin ruotsinkielisiin yhdistyksiin. Ja mikäpä hänen flytande svenskallaan on ollut luennoidessa ja
esitelmöidessä på andra inhemska. Muutkin kielet sujuvat kadehdittavan hyvin.
1950-luvun alun ikäluokkiin syntyneenä Pentillä oli omakohtaista kokemusta siitä, kuinka syvän trauman
Viipurin menetys oli jättänyt sodan kokeneelle sukupolvelle. Tämän trauman hoitajan roolin Pentti otti
kahdellakin tapaa: toiminnallisesti ja analyyttisesti. Ensinnä hän madalsi kansallisia ja kulttuurirajoja myös
idän suuntaan. Inhimillisen ja rakentavan yhteistyön tuloksena Viipurin hautausmaille nousi suomalaisen
kulttuurin muistomerkkejä, jotka nyt uinuvat paikoillaan odottamassa parempia aikoja.
Siinä missä Isä-Bergbom halusi edistää Viipurissa suomenkielisen kansan lukuharrastusta, Pentti uudisti
päätoimittajana ja kirjoittajana seuran tiedesarjaa. Pentti on julkaissut seuran toimitesarjassa painavan
monografian verran, yhdeksän tieteellistä artikkelia. Tekstien ajallinen kaari on ulottunut Viipurin linnan
barokkiteatterista Karjalan menetyksen trauman käsittelyyn teatterin keinoin. Tähän synteesiin huipentui
toimitesarjan uudistus.
Pentin tinkimätön ja omistautuva työ seurassa on nyt jo kiistatta jättänyt varjoonsa J. E Bergbomin ja hänen muiden seuraajiensa toimet. Pentti oli seuralle säkenöivä keulakuva ja meille, jotka saimme työskennellä hänen kanssaan, aina kannustava ja ystävällinen mentori, sivistyskarjalainen parhaimmillaan. Sydämelliset onnittelut koko joukoltamme!