Tiesittekö, että viipurinrinkeleiden valmistamisen aloitti Räävelistä muuttanut Maren-muori 1400-luvulla? Muun muassa hänestä kerrotaan Lempi Jääskeläisen kokoelmassa: Se oli Viipuri vihanta (1940). Sen jatko-osassa Vanhan Viipurin hiljaiseloa (1941) luemme esimerkiksi siitä, miten kaupunginsihteeri Judén pani 1800-luvun alussa riimit stemmaamaan, ja siitä, miten Viipuri sai kaasulaternit vuonna 1860. Kokoelmat ovat eräänlaisia viipurilaisuuden voimaannutuksia tilanteessa, jossa ei tiedetty, mikä kaupungin kohtalo oli oleva.
Lempi Jääskeläisen (1900–1964) yli kolmestakymmenestä teoksesta suurin osa kertoo Viipurin historiasta. Tutuimpia ovat tietysti Weckroothin perhe -sarja (1930–1933) sekä sen jatkona 1935–1937 ilmestynyt trilogia Helena Weckroothin tyttärestä Natalia von Steinheilista. Hän oli Suomen kenraalikuvernööri Fabian von Steinheilin puoliso, jota Aleksanteri I rakasti, koska hän oli niin kaunis, ja Suomen herrat vihasivat, koska hän oli niin viisas. Hänen kauttaan Suomen historiaan 1800-luvun alussa tulee itäinen näkökulma.
Historialliset romaanit ovat aina kahdella tapaa historiallisia: ne kertovat sekä käsittelemästään ajasta että ilmestymisajankohtansa ilmapiiristä. Jääskeläisen teokset ovat olennainen osa kiinnostusta, joka Viipurissa 1930-luvulla virisi oman kaupungin monisärmäiseen historiaan. Jääskeläinen oli Torkkelin Killan (1933) perustajajäseniä ja myöhemmin sen sihteeri, ja hän organisoi niin Viipurissa kuin myöhemmin Helsingissä suosittuja esityksiä Viipurin historiasta. Sotien jälkeen hän toimi aktiivisesti muun muassa Pääkaupungin Karjalaisissa.
Historiallinen romaani oli suosiossa 1930-luvulla. Yleisestä suomalaisnationalistisesta miekankalskeesta erottuivat Jääskeläisen ja Talvion kaupunkihistoriat, jotka painottuivat naisten elämään. Ne antoivat kotikaupungille tarinan, joka vahvisti sen asukkaiden paikallisidentiteettiä. Hauska yksityiskohta: Maila Talvion Helsinki-trilogian Itämeren tyttären kaupungilleen suuria unelmoiva kauppias Jakob Suthoff oli syntyään viipurilainen.
Kysymys Viipurin siirtyilevästä asemasta Ruotsin ja Venäjän välissä ja sen suhde Suomeen ovat Jääskeläisen historiallisten romaanien ja novellien punainen lanka. Hänen suosikkiaikaansa oli 1700-luku, ja häntä kiinnostivat erityisesti viipurilaiset kauppiaat, niin mahtava Juhana Weckrooth ja hänen onnensoturipoikansa Filip kuin alituiseen rettelöivä Johan Croëll, joka toistakymmentä kertaa tuomittiin kuolemaan, sekä menestyvä naiskauppias Katariina Wallerianintytär. 1950-luvulla ilmestyivät muun muassa kertomus Markovillan huvilan rakentamisesta 1800-luvulla, romaanisarja Parikkalan, Jääskeläisten suvun kantaseudun, lahjoitusmaista ja Vineta-niminen kokoelma miniatyyrinäytelmiä Viipurin historiasta. Kokoelman nimi viittaa uponneeseen tarukaupunkiin, josta kuuluu vedenalaista soittoa.
Varsinaiset muistelmansa Kevät vanhassa kaupungissa ja Tyttö vanhassa kaupungissa Jääskeläinen julkaisi 1956 ja 1961. Edellinen kuvaa kipakastikin 1930-luvun viipurilaisia, kaupungin elämää ja ilmapiirin tihentymistä vuosikymmenen loppuun tultaessa. Samasta oli kertonut lähietäisyydeltä jo 1942 avainromaani: Idästä saapuu myrsky. Jääskeläinen oli ollut ensimmäisiä, jotka syyskuussa 1941 tekivät tutustumismatkan raunioituneeseen Viipuriin.
Liisi Huhtala
Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura aloittaa 24. marraskuuta Viipurilainen iltapäivä -jäseniltaperinteen. Vastedeskin tullaan Lempin päivänä keskustelemaan yhdessä viipurilaisesta kaunokirjallisuudesta, taiteesta ja kulttuurista. Ensimmäisenä Lempin päivänä puhutaan tietysti Lempi Jääskeläisestä, erityisesti teoskaksikosta Idästä saapuu myrsky ja Kevät vanhassa kaupungissa ja 1930-luvun Viipurista. Toinen kohde on suomeksi ja ruotsiksi kirjoittanut Kersti Bergroth, Jääskeläisen hyvä ystävä, jonka elämänkaupungit olivat Viipuri ja Rooma.