ELÄMYSTEOLLISUUDEN OPETTELUA ETELÄ-KARJALASSA
Heikki Rautvuori ja Klaus Oesch 10.06.2009“Toista oli Viipurissa, karjalaisten kaupungissa!” Viipurin Suomalainen kirjallisuusseura sai kunnian aloittaa kirjallisuusaiheellaan 25.9 lokakuun loppuun kestävän Studia Generalia-yleisöluentosarjan “tutkijoiden yö” tapahtumassa Lappeenrannan teknisessä yliopistossa.
Aihetta käsiteltiin “Virtuaalinen ja Digitaalinen Viipuri” yleisöluennossa, joka herätti 100 vanhemman kuulijan joukossa ansaittua mielenkiintoa. Kysymyksiä riitti ja uskomme, että aihetta tullaan käsittelemään lähiaikoina yhä enemmän.
Viipuri kiehtoo keskiaikaan ulottuvalla historiallaan, vain Turku voi olla vertailukohtana. Viipurin linnakin on ollut useiden keskiaikatapahtumien keskipisteenä, jossa voi kokea häivähdyksen vuosisatojen takaisesta elämänmuodosta. Viipuri tarjoaa historiallisena, kansainvälisenä ja monikultuurisena kohteena yhä enemmän ammennettavaa ja omiin juurinsa tutustuville nuorille ja kansainvälisille Lonely-Planet reilaajille.
Viipurin kirjallisuusseurassa pohdimme mahdollisuuksia elämysteollisuuden keinoin elävöittää Viipurin mahtavaa kulttuurista perimää. Seuramme on lähtenyt kokoamaan asiasta kiinnostuneita, kulttuurisisältöjen julkaisusta kiinnostuneita tahoja yhteisen VirtualiViipuri teeman taakse. Tavoitteena on tieto- ja viestintätekniikan keinoin elävöittää Viipurin arkkitehtuuria, henkilöhistorioita ja kulttuuria digitalisen julkaisuja tuottamalla ja kultuurista virtuaaliyhteisöä askeleittain kehittämällä.
Kulttuuri muodostuu kirjallisuudesta, musiikista, kuvataiteesta ja niitä tuottaneiden henkilöiden mielenkiintoisista historioista. 2000-luvun tarinat luodaan myös yhteisöllisesti, tuottamalla tarinat eri osaajien yhteistyönä. Käsikirjoittajat, valokuvaajat, tutkijat, arkistoainesitojen digitoijat ja verkkopalvelujen kehittäjät ovat internetiin perustuvan vuorovaikutteisen elämyksellisyyden kehittäjiä; uuden ajan kirjailijoita.
On tärkeää, että Viipuriin ja Karjalaan pohjautuvat kansalliset juuremme tuodaan esiin uudelle sukupolvelle uutena muotona ja uuden vuorovaikutteisen tietoverkon välityksellä. Siten voimmevälittää vuosisataista rikasta kultuuriaamme myös kansainväliselle yleisölle, joka näyttää kiinnostuvan wanhasta Wiipuristamme yhä innokkaammin. Jos kiinnostaa, ota meihin yhtettä seuramme kotisivujen kautta.
KAKSISATAA VUOTTA KANSAKUNTANA
Heikki Rautvuori Karjala-lehti kolumni 21.5.2009Tänä vuonna on muistettu 200 vuotta sitten tapahtunutta Suomen siirtymistä kansakuntien joukkoon. Ruotsin valtiojohdon kanssa on asiaa ”muisteltu” ja Venäjän valtiojohdon kanssa ilmeisesti ”juhlittu”. Näin ainakin eräs korkea-arvoinen suomalainen virkamies asian on todennut. Totta on se, että kansakuntana Suomelle oli tärkeää saada tänne oman kielen lisäksi omat lait, raha ja sivistyslaitos. Ruotsin itäisenä maakuntana kansakunnan identiteetin löytäminen olisi ollut pitkään haparoivaa.
Kirjoitin kaksi kuukautta sitten kolumnissani tuon murroskauden vähän huomiota saaneesta suomalaisesta kirjailijasta. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran täytettyä 160 vuotta seura päätti edesmenneen professori Jaakko Paavolaisen aloitteesta, että sen velvollisuus perustajajäsentänsä Jaakko Juteinia (Jakob Judén, 1781–1855) kohtaan on julkaista uudelleen ja selkokielisinä hänen alkuperäiset teoksensa. Juteinin teoksia ei ole ollut saatavissa 150 vuoteen, paitsi satunnaisesti antikvariaateista. Jaakko Juteini oli aikaansa edellä oleva kirjailija, mutta hänen laaja-alainen kirjallinen tuotantonsa rakensi suomalaista identiteettiä.
Nyt tätä kaksiosaista Juteinin koko tuotantokokoelmaa sananselityksineen voi tilata Seuralta ennakolta mm. kesäkuussa Sastamalassa (ent. Vammala) pidettävillä vanhojen kirjojen päivillä. Kirja julkistetaan näyttävästi syyskuussa Helsingissä. Luvassa on suomalainen kirjallinen merkkitapahtuma, ”post festum” ajalta. Mahdollisesti myös tulevat audiovisuaaliset tuotteet tukevat kirjojen sisältöä ja sen ajan epookkikuvausta.
Suomen kansakunta tuotti sitten Juteinin jälkeen paljon näkyvämpia ja kuuluisempia kirjailijoita, muusikoita ja taiteilijoita. Kalevalasta ja Sibeliuksen Finlandiasta tuli suomalaisia käyntikortteja muulle maailmalle. Karjalan mystiikka ja luomisinnoitus veivät 100 vuotta sitten olleiden sortovuosien yli kansakuntaa vahvistaen. Itsenäisenä valtiona voitiin myöhemmin ottaa maan kohtalo omiin käsiin.
Tältä ajalta on joukossamme yhä tuon ajan kokeneita miehiä ja naisia. Oma isäni vietti satavuotisjuhlaansa huhtikuussa. Syntymäpäivävieraiden kutsukorttiin kirjoitettiin: ”Tsaarin alamaisesta Nokia-Suomen rakentajaksi”. Raja-Karjalassa syntynyt mies on ollut itse läsnä puolet siitä ajasta, mitä tänä vuonna juhlittu kansakunta on kansakuntien joukossa ollut. Huima saavutus -ja samalla muistutus siitä, että historiamme on sekä vanhaa että nuorta ihmisiän mittareilla. Tuo sukupolvi on kuitenkin poistumassa. Mikä perintö jää nuoremmille?
Nyt, kun kansakunta on lähtenyt kolmannelle vuosisadalleen, sen on jälleen vahvistettava identiteettiään. Se ei suinkaan tarkoita jättäytymistä kansainvälisten yhteistyöorganisaatioiden ulkopuolelle. Länsimaisten ja kristillisten arvojen Suomen on päinvastoin oltava mukana samanhenkisten valtioiden rinnalla varmistamassa maailmanrauhaa ja taloudellista kehitystä mm. ympäristöuhkien torjumiseksi.
YK:n hauraiden rakenteiden takia tehokkaimmat kansainväliset järjestöt ovat nykyisin EU ja Nato, joiden toiminta vastaa Suomenkin yhteistyöhaluja. Eristäytyminen ei ole enää nykypäivänä edes mahdollista. Kansakunnan kollektiivisessa muistissa on monia varsin kipeitä kohtia. Emme kuitenkaan tarvitse historiamme selittelijöitä, ja vielä vähemmän naapurimaittemmekin historiaa ruotivia ”bäckmanneja”. Heidän omalaatuiset motiivinsa historian uudelleenkirjoittamiseksi eivät ole mihinkään tosiasioihin perustuvia. Toisaalta, kyllä maailmaan puhetta ja mielipiteitä mahtuu…
Kaksisataa vuotta syntymästään Suomen kansakunnan on nyt vahvistettava luja identiteettinsä modernina, länsimaisena ja yhteistyökykyisena toimijana.
VOIKO VIIPURI-KARJALAA KÄSITELLÄ UUSIN MEDIAKEINOIN ?
Heikki Rautvuori Karjala-lehti kolumni 12.3.2009Edellisen taloudellisen laman aikana 1990-luvun alussa filosofian professori Ilkka Niiniluoto johti ryhmää, joka pääministeri Esko Ahon pyynnöstä valmisti kansalaispuheenvuoron Suomen henkisestä tilasta. Kirjoittajat eivät malttaneet lopettaa, vaikka kansantalous pian rupesi kohenemaan. Niinpä Niiniluodon ryhmä on uuden taloudellisen taantuman kynnyksellä julkaissut uuden teoksen ”Tarkemmin ajatellen. Kansakunnan henkinen tila” (Gaudeamus oy). Teoksesta löytyy professori Juha Kuisman artikkeli Karjalasta, joka ”koostuu paitsi paikoista, myös muistoista ja kuvitelmista.” Se on Kuisman mukaan jäänyt aikakapseliin, ja tulevina aikoina se luultavasti muuttuu yhä myyttisemmäksi, ellei kokonaan unohdu. Hänen mukaansa Karjala kuvastaa edelleenkin monien suomalaisten henkistä tilaa.
On totta, että myyttinen Karjala ja sen pääkaupunki Viipuri innoittaa yhä suomalaisia. Nuoruudessaan Karjalassa asuneet ovat poistumassa joukostamme, mutta tämänpäivän nuoret ovat heräämässä tietoisuuteen Suomen itärajan takaisen maakunnan tarustosta ja mystiikasta. Lukuisat kirjat ja äänitteet kertovat sen tarinaa, mutta voisiko Viipuri-Karjalaa käsitellä ihan uusin mediakeinoin? Yli sata vuotta sitten useat merkittävät suomalaistaiteilijat ja säveltäjät hakivat töihinsä innoitusta Karjalaan liittyen. Voisivatko nykyiset nuoret tutkijat ja kokeilevat audiovisuaalisen taiteen tekijät luoda uuden saagan Karjalasta?
Maailman johtava hakupalvelinyhtiö Google hamuaa karttasivuilleen karjalaistakin sisältöä: karttoja ja valokuvia. Sen palvelimilla on suuri määrä karjalaiseen perimään liittyviä maalauksia, kuvitusta ja mielenkiintoista tekstiaineistoa. Marraskuussa 2008 Karjala-talon kirjamessuilla esiteltiin mahdollisuutta vapaaehtoisesti tallettaa henkilöaineistoa jättihakukoneen hakupalveluun. Google haluaa digitoida globaaliin verkkopalveluunsa kaikki mahdolliset maailmassa julkaistut teokset (karjalaisia pitäjänkirjoja myöten). Kun ne kerran sinne annetaan, niitä ei saa enää pois.
Nyt on aika toimia. Eräs Suomen vanhimmista keskeytymättä toimineista yhdistyksistä, 164-vuotias Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura ry, vie tänä vuonna päätökseen lähes kolme vuotta kestäneen projektinsa. Seura julkaisee sananselitysten kera Suomen suuriruhtinaskunnan perustamisen aikoihin ensimmäiset kaunokirjalliset tuotteensa julkaisseen jäsenensä Jaakko Juteinin (Jakob Juden) fraktuuratekstistä selkokielelle muovatun koko tuotannon. Tämä monipuolinen kirjailija julkaisi myös lauluja, joista tunnetuin on ehkä ”Laulu Suomessa”. Se tunnetaan myös alkulauseestaan ”Arvon mekin ansaitsemme”. Juteini oli varmasti aikaansa edellä, mutta hänen sanomansa on nyt entistä tärkeämpi.
Kirjailijan tuotanto tullaan esittämään kahdessa n. 450 sivua sisältävässä kirjassa. Kirjat puolustavat paikkaansa edelleenkin, mutta niiden lisäksi lukijat on saatava aistimaan yli 200 vuotta sitten alkanut Jaakko Juteinin (1781-1855) koko aikakausi. Tämä voidaan toteuttaa suomalaisin voimin ja nuorta ikäluokkaa kiinnostavalla tavalla. Vuorovaikutteinen tekstin, kuvan ja äänen yhdistelmä tuo meidät aikakauden sykkeeseen. Voimme aistia kavioiden kopseen Viipurin nupukivikaduilla ja kuulla Suomen ainoan julkisen kirjarovion räiskeen, kun koko painos kirkon mielestä rienaavasta Juteinin kirjasta poltettiin v. 1829 Torkkelin torilla Viipurissa.
Monet Karjala-lehden tilaajat saattavat olla ilman tietokonetta ja internet-yhteyttä vähät välittäen sähköisistä medioista. Tämä pitää Karjala-kertojien ottaa tietysti huomioon. Perinteinen kirja säilyttää vielä valta-asemansa, mutta monet seikat kaventavat nykypäivänä kirjallisen ilmaisun etumatkaa. Paperin tuottamisen kaikkine lieveilmiöineen ennustetaan vähentyvän tulevina vuosina.
Viime vuosisadan lopulla syntyneet ikäluokat ovat kasvaneet internetin tarjoamassa maailmankuvassa. He voivat seikkailla Karjalassa esimerkiksi klikkaamalla ruudulleen oivan Vuoksi-joen kertomuksen. Hieman perinteisempää kerrontaa on tarjolla kotoisen Yleisradiomme hienoilta sivuilta (linkki ei enää toimi). Internetin loistava ominaisuus on vielä se, että kaikki ohjelmat ovat selattavissa täysin ilmaiseksi.
Uudet mediakeinot kirjojen ohella kertovat kansakunnalle Karjalasta, joka on sekä muistoja että nykyaikaa.